2. tunti

Oppitunnilla toteutetaan oppilaita osallistava ja biodiversiteettiä havainnoiva retki lähiympäristöön.

Oppitunnin tavoitteet

• Tietotavoitteet
• T9: ohjata oppilasta tutkimaan ja toimimaan sekä liikkumaan ja retkeilemään luonnossa ja rakennetussa ympäristössä (OPS 2014:244)
• T15: ohjata oppilasta luonnon tutkimiseen, eliöiden ja elinympäristöjen tunnistamiseen ja ekologiseen ajatteluun sekä ohjata oppilasta ihmisen rakenteen, elintoimintojen ja kehityksen ymmärtämiseen. (OPS 2014:245) 
  
• Oppimisen tavoitteet: oppilas tutkii luontoa, tunnistaa eliöitä ja elinympäristöä sekä osaa ajatella ekologisesti.
• L7: Ympäristön suojelemisen merkitys avautuu omakohtaisen luontosuhteen kautta. Oppilaita ohjataan ymmärtämään omien valintojen, elämäntapojen ja tekojen merkitys paitsi itselle, myös lähiyhteisöille, yhteiskunnalle ja luonnolle. (OPS 2014:158)

• Taitotavoitteet
• Ryhmätyötaidot, tiedon etsintä

Oppitunnin kulku

Toisella biodiversiteettia käsittelevällä oppitunnilla toteutetaan oppilaiden kanssa retki lähiympäristöön ja –luontoon ja kokonaisuuteen varataan  ajallisesti kaksi oppituntia. Tuntien aluksi tehdään luokkahuoneessa aiheeseen orientoiva Kahoot-peli, joka valmistelee oppilaita lajituntemukseen ja monimuotoisuuden tematiikkaan. Tehtävässä kuvataan sellaisia luonnon lajeja, joita lähiympäristöstä on mahdollista havaita. Tavoitteena huomioida työskentelyssä monilajinen näkökulma: peli ja sen pohjalta käytävä keskustelu toimivat kertauksena edellisen tunnin biodiversiteetti-teemaan.

Alustavan tehtävän jälkeen oppilaiden kanssa suunnataan retkelle lähiluontoon, josta valitaan jokin sopiva lähiympäristön alue: esimerkiksi metsä, niitty tai vesialue. Opetuskokonaisuuden tavoitteena on ympäristön tutkiminen pienryhmissä ja havaintojen valokuvaaminen. Lasten osallistaminen on yksi ympäristökasvatuksen peruspilareista, mikä edistää lasten voimautumisen ja valtautumisen tunteita. Retkellä lapsia ohjeistetaan havainnoimaan ja etsimään luonnon monimuotoisuutta ympäristöstä, eli kaikkea elävää. Lapset saavat opettajan avustuksella kuvata löydöksiään, kirjata niistä havaintoja ja taitotason mukaan etsiä tietoa löydöksestään. Lajintuntemus, ymmärrys biodiversiteetin esiintymisestä luonnossa ja käytännön tieto kehittyvät tunnin aikana.

Oppituntikokonaisuuden tavoitteena on monimuotoisuuden opettamisen lisäksi oppilaiden luontosuhteen vahvistaminen. Tutkimusten mukaan lasten omat myönteiset luontokokemukset vahvistavat positiivisen luontosuhteen syntymistä (mm. Cantell 2011). Ympäristön monimuotoisuutta edistävän opetuksen lähtökohdaksi soveltuu hyvin retki lähiympäristöön, jonka lapsi saa omia kokemuksia ja käsityksiä opetettavasta asiasta. Näkökulma sitoutuu myös Palmerin puumallin (1998) periaatteisiin: omat kokemukset vahvistavat lapsen ympäristötietoisuutta ja luontosuhdetta. Moniaistillinen kokemuksellisuus vahvistaa oppimista luontoretkellä ja edistää lapsen havaintoherkkyyttä. Luontoretkeily on hyvä esimerkki lapsia osallistavasta ja luontosuhdetta kehittävästä toiminnasta, mikä kytkeytyy myös edellä mainittuihin opetussuunnitelman tavoitteisiin. (Koskinen 2017)

Oppitunti painottaa lasten toiminnallista, emotionaalista ja kokemuksellista ulottuvuutta luonnon ja lähiympäristön tarkasteluun (Haverinen yms. 2017, 17). Lapsen kiinnostumista ja aistiherkkyyttä tukeva luontoretki syventää lapsen ymmärrystä luonnon monimuotoisuudesta. Hänen pystyessä tarkastelemaan ja tutkimaan luonnonmateriaaleja itse sekä tekemään konkreettista lajitunnistamista luontoympäristössä, hänen oppimisensa ja luontosuhteensa syvenevät.

Retken jälkeen ryhmä palaa luokkahuoneeseen, jossa löydökset ja otetut valokuvat käydään yhdessä läpi koko luokan kesken. Valokuvista voidaan muodostaa esimerkiksi yhteinen luonnon monimuotoisuutta käsittelevä näyttely luokkahuoneen seinälle.

 

Lähteet:

Cantell H. 2011. Lapsuus ja nuoruus ympäristösuhteen perustana. Teoksessa Niemelä J. ym. (toim.) Ihminen ja ympäristö. Gaudeamus: Helsinki, 332-338.

Haverinen R., Mattila K., Neuvonen A., Saramäki, R. , & Sillanaukee O. (toim). 2021. Ihminen osana elonkirjoa – luontosuhteet luontokäsitykset ja sivistys kestävyyskriisin aikakaudella. Helsinki:Sitra. 

Koskinen, S. 2017. Oppilaiden osallisuus opetuksessa. Teoksessa A. Kettunen ja A. Laine (toim.) Ilmiöt ihmeteltäviksi. Monialaisia ideoita ulkona oppimiseen. Jyväskylä: PS-kustannus., 13-15.

Palmer, J. A. 1998. Environmental education in the 21st century: theory, practice, progress and promise. London: Routledge.